Onko töissä ratkaisemattomia ristiriitoja tai ahdistaako huono ilmapiiri? 

Konflikteja ja ristiriitatilanteita esiintyy kaikilla työpaikoilla. Konfliktit itsessään eivät ole ainoastaan kielteinen asia, vaan ne voidaan nähdä ihmisten ja yhteisöjen kehittymisen ja kasvun kannalta hyödyllisinä ja jopa välttämättöminä tapahtumina. Konfliktit tulee kuitenkin aina ratkaista ja niiden eskaloitumista tulee ennaltaehkäistä sovittelun avulla. Tämä on tärkeää, sillä liian pitkälle edennyt tilanne voi aiheuttaa suurta henkistä kuormitusta, jopa työuupumusta. Työpaikan ilmapiiri ja tilanne näkyy usein sairauspoissaolojen määrässä.

Sovittelun pääperiaatteena on, että osapuolet omistavat konfliktin kokonaan. He tietävät itse parhaiten, mikä on relevanttia konfliktissa, mitä on tapahtunut, mitä he toivovat tulevaisuudelta ja mitkä kriteerit he haluavat asettaa hyvälle ratkaisulle. Sovittelijan tehtävänä on auttaa osapuolia selvittämään, mistä konfliktissa on kyse ja mitkä ovat heidän tarpeensa, toiveensa ja intressinsä. Sovittelija auttaa näkemään tilanteessa uusia näkökulmia ja antaa osapuolille työkaluja arvioida vaihtoehtoja, joiden pohjalta pyritään löytämään kaikkia osapuolia tyydyttävä lopputulos ja päätös konfliktille. 

Sovittelu eroaa oikeuslaitoksen toiminnasta, jossa tuomio tai rangaistus annetaan lakipykäliä seuraamalla. Joskus ulkopuolelta annettu ehdotus saattaa konfliktitilanteen hämmennyksessä tuntua myös sovittelussa houkuttelevimmalta vaihtoehdolta. Ulkoinen päätöksenteko kuitenkin heikentää sovinnon ja sovittelun laatua, koettua oikeudenmukaisuutta ja prosessin tarjoamaa mahdollisuutta pysyvään muutokseen. Sovintoehdotusten ja -ideoiden on tärkeää tulla osapuolilta ja työyhteisön sisältä myös siksi, että ulkopuolisen ratkaisuehdotuksiin voi olla haastavaa sitoutua.  

Sovittelu on aina luottamuksellinen tapahtuma. Luottamus rakentuu yhteisistä pelisäännöistä ja niiden noudattamisesta. Näitä ovat puolueettomuus, kunnioitus, läpinäkyvyys ja psykologinen turvallisuus. Sovittelussa esille nousseita asioita käsitellään ehdottoman luottamuksellisina. Luottamuksellisuus on ensiarvoisen tärkeää, sillä asioista pyritään puhumaan mahdollisimman avoimesti ja omasta näkökulmasta. Puhuminen ja aktiivisuus on kaikkien osalta toivottavaa ja tarpeen, jos tilanteeseen toivotaan muutosta tai ratkaisua.

Sovitteluprosessissa tunteille annetaan lupa ja ne ovat sallittuja yhteisten pelisääntöjen rajoissa. Sovittelun tavoitteena on, että jokainen pystyy kertomaan tuntemuksensa ja tulee myös kuulluksi. Mahdollisuus puhua omista kokemuksista sekä muiden näkökulmien kuuleminen lisäävät kaikkien osapuolien ymmärrystä ja auttavat korjaamaan ilmapiiriä. Sovittelun myötä ihmiset tulevat paremmin tietoisiksi vallitsevista käsityksistä ja asenteista, mikä helpottaa tilannetta, vaikka täydellinen yhteisymmärrys ei syntyisikään.

Työyhteisösovittelussa lähdetään siitä, että kaikki haluavat tavoitella yhteistä päämäärää. Kun sovittelussa löydetään yhteinen ratkaisu, voidaan prosessin päätteeksi laatia sopimus, johon kaikki sitoutuvat ja joka myös jalkautetaan työpaikan arkeen. Jos sopimusta ei synny, täytyy konfliktin juurisyitä pohtia tarkemmin. Kaikki eivät myöskään välttämättä pysty seisomaan täysin sopimuksen takana. Sovittelun jälkeisessä seurantatapaamisessa on mahdollisuus pohtia, mikä sopimuksessa on mahdollisesti jäänyt toteutumatta ja miksi. Väliaikainenkin ratkaisu saattaa kuitenkin olla edistystä usein hyvin monimutkaiseen lähtötilanteeseen. Joskus tarvitaan uusi sovittelukierros.  

Päätös ja vastuu sovittelun aloittamisesta tai toistamisesta on aina työnantajalla. Joskus on myös mietittävä muita toimenpiteitä. Työnantajalla on kuitenkin lain puitteissa aina velvollisuus puuttua työntekijän terveyttä ja työyhteisön hyvinvointia vaarantaviin tekijöihin.